Author: OlKol

Niemand in het asiel had ooit gedacht dat deze ene hond ooit zo’n verhaal zou schrijven dat mensen jaren

Det var en sådan där stilla morgon när ljuset sakta letar sig in genom gardinerna utan att riktigt störa

Ibland är kärlek bara att sitta tyst vid havet en sista gång… Lars Bergman hade aldrig varit en man som

Eräs kysyi minulta kerran hyvin suoraan, melkein kuin se olisi ollut itsestään selvä asia, jota ei pitäisi

Yö oli jo asettunut hiljaisen suomalaisen kodin ylle kuin raskas mutta rauhallinen huopa. Ulkona lumi

Talvinen metsä oli hiljainen tavalla, joka tuntui melkein epäluonnolliselta. Lumi oli peittänyt kaiken

Aino ei yltänyt kunnolla lattiaan, vaikka hän istui studiolla niin syvällä kirkkaan vaaleanpunaisessa

הוא לא היה צריך לחזור לשם… דניאל חזר על המשפט הזה לעצמו אינספור פעמים במשך השנים. כאילו אם יגיד אותו

Hänen ei olisi pitänyt palata… Jari oli sanonut sen itselleen monta kertaa vuosien aikana. Että lähteminen

Hij had nooit terug moeten komen… Dat was tenminste wat Sander zichzelf jarenlang had wijsgemaakt.